Idän pikajunan huima matka
Idän pikajuna vei kuulijat vauhdikkaalle hyväntuulen matkalle. Kari Kriikun ilmiömäisen energinen ote tarttui niin orkesteriin kuin yleisöönkin. Kriikku heittäytyy soittoonsa sellaisella intensiteetillä, että enpä tiedä toista moista esiintyjää. Ei ihme että häntä kutsutaan soittimensa klarinetin velhoksi. Taikurimaiset variaatiot, huumorilla ryyditetty soittoakrobatia ja klarinetista kirvoitetut tuhannet äänivärit saivat kuulijat haukkomaan henkeä. Eikä tässä vielä kaikki. Orkesteri eli pikajunan kyydissä yhtä eloisana ja hyväntuulisena kuin sen kuskikin. Paikka paikoin viulutkin soittivat niin räväkän voimakkaalla rytmillä, että pelkäsin soittajien putoavan tuoleiltaan.
Ohjelma oli vaihtelevien itämaisten sävellysten kavalkaadi: Itä-Euroopan juutalaisten kansanmusiikkia ketzmeriä, jossa tärkeitä soittimia ovat viulut ja klarinetti sekä mainiosti pienelle orkesterille sovitettua turkkilaista musiikkia. Mieleen jäi erityisesti turkkilaisen ud mur luutun kauniiisti piirtyvä arabialaisen musiikin improvisaatio, rumpujen, luutun, klarinetin ja viulujen tunnelmallinen yhteistyö. Konsertin loppuosaa väritti vielä itämaisen tanssin osaaja Suvi Tuominen, jonka esitys Roberto Panseran The Dance of Joys-kappaleessa toi mukanaan maukkaan lisämausteen itämaiseen matkaan. Konsertti loppui Kriikun hengästyttävään klarinettitaiteiluun ja steppausesitykseen.
Voiko kevään viimeiseltä konsertilta enempää toivoa?
Rauni Mali
Rauni Mali
Kommentit
Lähetä kommentti